Ylirasitus, stressi, ahdistus, motivaation puute, ajanhallinnan ongelmat, masennus... Lista jatkuu opintopsykologi Ray Ohtosen luetellessa syitä, joiden vuoksi opiskelijat tulevat hänen vastaanotollensa. Vaikka Ray työskenteleekin hankalien asioiden kanssa päivittäin, keskustelun aikana hänestä välittyy aitous ja välittävä tunne, jota vieno hymy hänen kasvoillaan säestää.
Lähivuosien orientaatiopäiviltä varmasti monille tuttu kasvo, Ray Ohtonen on tullut Vaasan yliopistoon vuoden 2018 huhtikuussa opintopsykologiksi. Jyväskylän yliopistosta valmistunut psykologian maisteri on ehtinyt ohjata ja avustaa opiskelijoita erilaisissa opintojen vaiheessa.
- Opintopsykologin työhän ei itsessään ole perinteistä kliinistä psykologiaa, vaan tämä on enemmän hyvinvointiin keskittyvää, Ohtonen kertoo. Opintopsykologin työssä Ohtonen keskittyy opiskelijan motivaation, ajanhallinnan ja hyvinvoinnin sekä voimavarojen tukemiseen.
Minkälaisiin asioihin opintopsykologilta tullaan kysymään neuvoja?
- Sanoisin että suurin osa ongelmista, joista opiskelijat tulevat juttelemaan ovat ajanhallinta, stressi, aikaansaaminen ja motivaatio. Näitä on hankala teemoitella, mutta vuoden 2016 YTHS:n tekemän hyvinvointitutkimuksen mukaan psyykkisiä vaikeuksia oli 30% opiskelijoista, joista yleisimpinä ongelmina olivat ylirasitus, itsensä kokeminen onnettomaksi, masennus, tehtäviin keskittymisen vaikeus ja valvominen huolien takia.
- Mielestäni tuo luku stressistä kärsivistä on hurjan suuri luku, ja se missä vaiheessa se alkaa hankaloittamaan opiskelua on tärkeä kysymys. Ihminenhän kestää stressiä lyhytaikaisesti, mutta pitkittynyt stressi on aina ongelma, sillä silloin stressi on jo ehtinyt pidemmän aikaa muodostaa ongelmia eri elämän osa-alueille. Toki kaikki vastaanotollani käyvät eivät ole burnoutin partaalla ja se on tavallaan rikkaus, että on paljon fiksuja ihmisiä, joiden kanssa saa pohtia paljon korkealentoisiakin asioita omaan itseyteen ja asiantuntijuuteen liittyen.
Minkälaisin keinoin opiskelusta aiheutuvaa stressiä voi välttää?
Ohtosella oli tähän mielenkiintoinen metafora likinäköisestä kanasta: Kuvittele kana, joka nokkii maata etsien jyviä, mutta ei koskaan nosta päätään ja katso ympärilleen. Kanan vieressä voisi olla kokonainen kasa jyviä, mutta tämä jatkaa maan nokkimista toivoen löytävänsä jyviä. Tämän takia tulisi pysähtyä hetkeksi ja katsoa ympärilleen, että mitä on oikein tekemässä, ja kannattaako nokkia tästä eteenpäin vai kannattaako lähteä nokkimaan tuohon suuntaan?
- Eli käytännössä suunnitelmallisuus ja kalenteri ovat onnistumisen lähtökohdat. Aika moni, joka ajautuu loppupeleissä minun tyköni pohtimaan aikaansaamattomuuttaan, ei ikävä kyllä käytä kalenteria, sanoo Ohtonen.
Hän mainitsee oivaksi suunnittelutyökaluksi "kahden kerroksen suunnittelun". Ensimmäisessä kerroksessa tulisi osata vastata kolmeen asiaan:
mitä kaikkea on tehtävä,
milloin tehtävien tulee olla valmiina ja
missä tehtävät fyysisesti aiotaan tehdä?
Näihin kolmeen kysymykseen vastaamalla ja merkitsemällä ne kalenteriin päästään jo ensimmäinen askel eteenpäin.
Toisessa kerroksessa puretaan tehtävät konkreettisiin välitavoitteisiin, jotta tiedetään mitä tulee tehdä. Tähän Ohtonen mainitsee kurssin syllabuksen olevan erinomainen lunttilappu: siellä lukee kissan korkuisin kirjaimin ”OPPIMISTAVOITTEET”. Tämän kun lukee ja alkaa opiskelemaan ensimmäisen luentokerran dioja, niin pääsee nopeasti kärryille siitä mihin asiaan kurssilla tulee keskittyä.
Kaiken työskentelyn ohessa ei tulisi kuitenkaan unohtaa suoda itsellensä vapaa-aikaa.
- Opiskelun ollessa opiskelijan työtä, palautumisen tärkeyttä ei voi painottaa tarpeeksi. Kun opiskelua ei suunnitella ja aikatauluteta, ei jää myöskään aikaa palautumiselle. Tästä seuraa se ikävä ilmiö, että iltaisin mietitään, että pitäisi tehdä niitä koulujuttuja. Tavallaan kun suunnitelma ei ole sellainen, että siihen luotetaan tai että suunnitelmaa ei ole ollenkaan, niin ei uskalleta antaa lupaa itselle vapaa-aikaan. Näin luodaan noidankehä, joka syö jo valmiiksi huomisen akkuja, jolloin seuraavana päivänä lähdetään vielä huonommista lähtökohdista tekemään tehtäviä.
- Väitän, että opiskelu tuntemukseltaan on aika paljon ahdistusta ja ahdistuksen sietämistä. Se liittyy vahvasti ihmisen biologiaan, kuten hermojärjestelmään ja siihen, ettei ihminen yksinkertaisesti halua tuntea ahdistusta ja mielestäni uuden oppiminen on ahdistuksen sietämistä, koska ei tiedä mitä sieltä on tulossa ja mitä sinulta odotetaan.
- Suunnitelmallisuus auttaa uusien asioiden kohtaamisessa, toteaa Ohtonen.
Vaikka paljon puhutaankin rutiinien rikkomisesta, ei kaikkia rutiineja tule rikkoa.
- Rutiinit ovat hyvästä. Asiat helpottuvat kun ei tarvitse joka hetki tehdä valintoja. Rutiineilla valintojen määrää vähennetään ja sitä kautta myös kuorma pienenee. Mitä enemmän ihminen joutuu tekemään valintoja miellyttävän ja epämiellyttävän asian välillä, sitä heikommin hän saa tehtäviään hoidettua.
Huomaatko olevasi välillä siinä tilanteessa, kun tiskaaminen kiinnostaa enemmän kuin esseen kirjoittaminen? Tässä tilanteessa sekä essee, että tiskit aiheuttavat stressireaktion, mutta koska tiskit saa hoidettua alta pois suhteellisen nopeassa ajassa verrattuna esseen kirjoittamiseen, niin hoidetaan tiskit alta ensin ja näin saadaan stressitasoa hiukan madallettua. Tämän jälkeen voikin siirtyä pyykkien pesuun, imurointiin ja niin edelleen. Mikäli kotona keskittyy kaikkiin tuollaisiin asioihin, niin ei esseetä saa aikaiseksi.
- Mutta jos eliminoidaan valinnat sillä, että päätät heti herättyäsi lähteä esimerkiksi kirjastoon lukemaan, on saatu ensimmäinen valinta sivuutettua. Tämän mantran, jopa orjallinen noudattaminen ja itsensä ”altistaminen” toistuvasti epämiellyttäville asioille saa tekemään asioitaan eteenpäin. Avannossa käynti kerran vuoteen tuntuu kylmältä ja epämiellyttävältä, mutta viikoittainen pulahdus on jo huomattavasti helpompaa, vinkkaa Ohtonen.
"Monesti kuulee ihmisten sanovan odottavansa inspiraatiota, mutta onko olemassa takeita, että se paljon puhuttu inspiraatio tulee? Työnantajakaan ei odota työntekijältään, että milloin tätä kiinnostaa tehdä töitä, vaan hän odottaa alaiseltaan standardisuoritusta joka päivä ja miksi opiskelija ei voisi odottaa itseltäänkin sellaista."
Vaasan yliopistossa on puhuttu paljon mielenterveysongelmien stigman poistamisesta. Pitävätkö ihmiset "häpeällisenä" käyttää opintopsykologin palveluja?
- Toivottavasti kukaan ei pidä opintopsykologin luona käyntiä häpeällisenä. Kyllähän psykologilla käymiseen sinänsä liittyy aina vanhastaan stigmaa, mutta itse olen ainakin huomannut, ja toivon että opiskelijat eivät koe sitä pahana, mutta mieluummin vaikutan asioihin varhaisessa vaiheessa, kuin että ongelmat ehtivät kehittyä liian suuriksi. Mieluummin on yhteyksissä ja pohtii, että olisiko käynnistä hyötyää itsellensä, kuin se että jättää ottamatta yhteyttä. Yritän itse pitää mahdollisimman matalaa kynnystä, että opiskelijat tietäisivät kuka olen ja että minulle voi tulla juttelemaan.
Ja vaikka kyseessä olisi sellainen asia, että minulta ei siihen apua saisi, niin osaan kyllä kertoa mistä sitä apua kannattaa lähteä hakemaan. Opintopsykologina toimin YTHS:n suuntaa eräänlaisena porttina, että jos huomaan opiskelijalla olevan vakavampia ongelmia, niin minun kauttani pääsee helpommin avun luokse, kun taustalla on jo käynti opintopsykologin juttusilla. Tämä on koulun tarjoama extra palvelu, jota laki ei velvoita tarjoamaan, mutta toivomme että tällä saadaan vaikutettua opiskelijoiden hyvinvointiin.
Lisää vinkkejä löydät opintopsykologin blogista.
Tässä vielä Rayn yhteystiedot:
Ray Ohtonen
Opintopsykologi etunimi.sukunimi@univaasa.fi
029 449 8407
Wolffintie 34, 65200 Vaasa Luotsi L125
Vastaanottoajat: Katso vapaat ajat moodlesta, tai ota yhteyttä sähköpostilla.
- Niko Vainio