Emilian blogi
Heipsan!
Olen 21-vuotias Emilia. Kotoisin olen Kangasalta, Pirkanmaansuunnalta. Olen opiskellut viestintätieteitä Vaasan yliopistossa kaksi vuotta, joten kandivuosi siintää edessäpäin. Toimittajan ammatti on kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa ja olenkin tämän kesän kesätoimittajana maakuntalehti Pohjalaisessa. Uusia ja mielenkiintoisia haasteita siis edessäpäin! :)
9.8.
Moikkis!Viimeistä blogimerkintää viedään tältä kesältä. Töitä on jäljellä vielä vajaa kolme viikkoa.
Viime aikoina olen kirjoittanut uutisia, joihin on välillä tarvinnut selvittää perusteellisemminkin asioita. Melkeinpä kaikki jutut ovat menneet uutisosastolle nyt lähiaikoina. Jutut ovat liittyneet esimerkiksi lakeihin. Yhdessä jutussa selvitin, miten viime vuonna muuttunut lastensuojelulaki on vaikuttanut lastensuojeluilmoitusten määrään. Toisessa selvitin, kuinka viime vuonna myös muuttunut elinsiirtolaki on vaikuttanut elinsiirtojonoihin. Oli aika mielenkiintoisia aiheita. Piti vaan olla tarkkana, mitä kirjoittaa. :)
Kyllä jotain kevyempiäkin aiheita tulee mieleen, kun oikein muistelee, mitä sitä on tullut tehtyä. Jännittävä ja hauska juttu oli haastatella 100-vuotta täyttävää naista! En ollut ikinä ennen jutellut 100-vuotiaan kanssa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Hän oli oikein pirtsakka tuttavuus. Oli mahtavaa huomata, kuinka positiivinen ja myönteinen luonne kantaa pitkälle. Viime viikolla tein myös luontopedagogista 60-vuotis synttärihaastattelun. Henkilöhaastatteluja on tosi kiinnostavaa tehdä. Niissä on sellainen ihan erilainen fiilis ja pääsee tutustumaan johonkin kiinnostavaan henkilöön syvemmin kuin tavallisessa uutishaastattelussa, jossa kohteena on se joku ajankohtainen asia eikä itse henkilö. Usein henkilöhaastatteluissa tulee esille jänniä yksityiskohtia ihmisten elämästä, mistä on kiinnostavaa keskustella haastateltavan kanssa.
Kaikin puolin tämä kesä on ollut ensikertaiselle kesätoimittajalle hyvin antoisa. Paljon on tullut opittua ja koettua, jännitettyä oman kirjoituksen puolesta, rohkeutta kirjoittamiseen ja vieraiden ihmisten tapaamiseen on tullut rutkasti lisää. Toivottavasti siis hiven lisää sosiaalisuuttakin on tarttunut matkan varrella. Täytyy taasen todeta, että tekemällä oppii parhaiten. Myös Vaasan asioista pysyy uutistoimituksessa aika hyvin perillä, kun aamupalaverissa keskustellaan päivän polttavista puheenaiheista.
Saa nähdä, millaisia uutisia nämä kaksi viimeistä viikkoa tuovat tullessaan. Viimeisen viikon kirjoitankin matkailu-liitteeseen ja matkailu-teema aiheisia juttuja. Pitäisi siis itse ideoida ja miettiä, millaiset matkailujutut lukijoita kiinnostaisivat.
Hauskaa kesän jatkoa!
Emilia
Pe 8.7
Heipsan!
Hurjaa vauhtia on kulunut aika töissä. Vähän hirvittää, että näinkö nopiaa se kesä kuluu. Päivät menevät yleensä vauhdilla, ettei kelloa juuri kerkiä katsomaan. Perjantai ja viikonloppu tulevat nopeasti. Mikäs siinä. :)
Parin viikon aikana olen huomannut, kuinka kirjoitusvauhtini on nopeutunut. Enää ei mene niin paljon aikaa jutun luomiseen kuin alkukesästä. Rohkaisevaa huomata, että päivittäinen kirjoittaminen kehittää. :) Aikaisemmin ajattelin myös melko tarkasti, mikä asia tulee missäkin järjestyksessä juttuun. Nyt vain päästelen ja looginen järjestys tulee melkein huomaamatta. Vaikka kirjoittamiseni sujuukin osittain jo helpommin, on tässä lähipäivien aikana tullut kinkkisiä kysymyksiä liittyen kielioppiin. Ne ovat ihan pieniä osia tekstistä, mutta oikeakielisyyden kannalta tärkeitä ja ärsyttää, jos lehteen pääsee joku pienikin virhe. Vastaan on tullut myös sellaisia asioita, mitä on nykysuomen kursseilla käsitelty. Helpottavaa huomata, että yliopistossa käydyt asiat ovat kerrankin esillä työelämässä :D Jos en osaa itse ratkaista kielioppiongelmaa, niin otan usein googlen ja työkaverit avukseni. Yhdessä ongelmat ratkeavat kaikista helpoiten, kun joku on aina toista viisaampi.
Toinen minua askarruttanut asia liittyy etiikkaan tai siihen, miten toimittajan kuuluu toimia. Itse en ole joutunut vielä siihen tilanteeseen, että haastateltava soittaa haastattelun jälkeen ja kieltää toimittajaa laittamasta kommenttejaan juttuun. Eräälle työkaverilleni kävi juuri näin. Juttu lyheni ja meni uusiksi haastatellun soiton jälkeen. Edellisessä tapauksessa oli selvää, miten toimia, koska haastateltava olisi voinut saada mahdollisesti potkut. Itselleni on käynyt taas niin, että haastateltava on pyytänyt, että voisi kuulla ennen julkaisua, mitä olen kirjoittanut hänestä. Sovittiin, että soitan hänelle, mutta hänpä ei vastannut puhelimeensa parin yrityksen jälkeen ja juttu meni sellaisenaan lehteen. Arkoja aiheita käsittelevissä jutuissa olen huomannut, että haastateltavia on vaikea saada. Minusta on harmillista, jos esimerkiksi työpaikalla on ongelmia, mistä työntekijät eivät uskalla antaa lausuntoja, ei täällä toimituksessa saada kirjoitettua vääryyksistä, mitä voimattomille työntekijöille tapahtuu.
Rupesin miettimään, että mitä juttuja olen kirjoittanut näiden viimeisen kolmen viikon aikana. Pelottavaa huomata, etten aina edes muista heti, mistä kaikesta olen kirjoittanut samalla viikolla. Mielenkiintoisina juttuaiheina ovat jääneet mieleen esimerkiksi Vaasan ja Vähänkyrön valtuustojen puheenjohtajien haastattelut liittyen kuntaliitoksiin, mitä pohjalaiset vaikuttajat kuten maakuntajohtaja ja yliopiston professori pitivät siitä, että kolme naista sai ministerinsalkut Vaasan vaalipiiristä, miten vieraskasvilajeja vastaan taistellaan ja miten suomea puhumaton kiinalaisperhe pyörittää ravintolaa. Tapasin myös 14-vuotiaan tytön, joka pääsee edustamaan Suomea Amerikassa järjestettäviin mallien ja näyttelijöiden kilpailuihin aloitettuaan mallinuransa tänä kesänä. Viime viikon hellepäivinä pääsin myös katsastamaan Hietasaaren uimarantaa. Tutkin, ovatko vessat ja muut julkiset tilat käytettävässä kunnossa :D Kaikenlaista on siis taas mahtunut matkaan. Poliitikoille ja muille Vaasassa vaikuttajille ensimmäinen soitto jännitti kovasti. Jännitys on ollut usein turhaa ja olen huomannut, kuinka mukavia tunnetummatkin ihmiset ovat. :)
-Emilia
Su 12.6.
Hiphei! No niin, nyt on ensimmäisen blogimerkkinnän aika. Kolme viikkoa olen kerennyt kirjoittelemaan, soittelemaan puheluita, tavannut erilaisia ihmisiä ja tutustumaan toimituksen käytäntöihin. Mukavaa ja jännittävää on ollut!
Kolme viikkoa sitten sunnuntaina oli monta perhosta vatsassa. Maanantaina 23. päivä toukokuuta klo 9.00 astelimme Heidin kanssa Pohjalaisen aamupalaveriin. Aamupalaverissa annetaan palautetta edellisestä lehdestä, keskustellaan polttavista kysymyksistä ja jaetaan tulevan päivän tehtävät.
Alusta alkaen pääsin ihan tositoimiin. Ensimmäinen kirjoitukseni koski Kelaa. Iltapäivällä tein jutun miehestä, joka oli saanut arvonimen presidentistä. Molemmat olivat puhelinhaastatteluja, joka on minulle uusi tapa haastella. Kolmen viikon aikana olen päässyt tekemään haastatteluja sekä puhelimessä että kasvokkain. Jos juttuun halutaan tuore kuva ja se on isompi juttu, niin silloin lähdetään usein keikalle kuvaajan kanssa. Keikoilla pääsee siihen ympäristöön, missä haastateltava esimerkiksi työskentelee ja pääsee ehkä paremmin tunnelmaan mukaan. Samalla se on piristysruiske sisällä istumiseen.
Jos jotainolen oppinut, niin sen että toimittajan päivä ei ole koskaan samanlainen. Aina kun lähden aamulla polkemaan pyörällä koti Vaasan keskustaa ja toimitusta, niin en voi tietää tarkalleen millainen päivästä tulee. Tuleva päivä on vuorenvarmasti erilainen kuin eilinen. Juttujeni aiheita on ollut laidasta laitaan. Olen kirjoittanut esimerkiksi rakennusalan työttömyydestä ja siihen liittyvästä harmaasta taloudesta, seminaarista, joka käsitteli maahanmuuttajamiehiä ja -isiä, liikkuvasta veripalvelusta, katutanssi lockingista, yliopiston varainkeruusta, kokista joka tykkää voikukista ja nokkosista, harvinaisesta nokkakalasta ja niin edelleen :D Skaala on värikäs ja se on mielestäni hyvä. Kovia uutisia vastapainottavat kevyemmät aiheet. Toimituksessa tykätään, jos on omia ideoita. Tanssia harrastavana ehdotin tietenkin tuota lockingia. Tavalliseen lehteen tulevien juttujen lisäksi käytin kaksi työpäivää autoliitteen tekemiseen. Kun Heidi kertoi, että me kirjoitetaan kesän autoliitettä, niin en uskonut ensiksi korviani :D En kuitenkaan testannut uusinta Mersua ja sen nopeutta, sen jätin jollekin muulle ja kirjoitin tulevaan autoliitteeseen ihan muusta..
Olen oppinut myös sen, että oma-aloitteesuudesta on hyötyä. Jos on hyvä yleistieto, niin siitä on apua ja täytyy olla rohkeutta ottaa ihmisiin yhteyttä. En ole koskaan aikaisemmin työskennellyt toimituksessa. Olen vain kirjoittanut lehtijutut kotona ja lähettänyt ne sitten toimitukselle. Pelkkä toimituksessa istuminen ja Saxo-kirjoitusohjelman käyttökin on ollut minulle uutta. Tällä viikolla en saanut kuvaajaa mukaan, joten piti kuvata itse. Perjantaina oli sama juttu, silloin Heidi kuvasi minun juttuni ja minä hänen. Ajoin Pohjalaisen autoakin ensimmäisen kerran silloin, oikeastaan ajoin ensimmäisen kerran Vaasassa ja sekin jo jännitti :D Hengissä ollaan. Tuntuu, että kerrottavaa kesätyöstäni olisi vaikka kuinka, mutta taidan pysäyttää tähän ja suunnata tuonne ruskettavan auringon alle
- Emilia